6-7.8 Järjestettiin Vantaan Korsossa festarikesän päättävä Ankkarock.

Kahden päivän aikana ihmisiä kerääntyi n. 30 000, juhlistamaan kesän loppua.
Paikalle oli saapunut nimekäs joukko kotimaisia ja ulkomaisia esiintyjiä, kuten Franz Ferdinand ja Nightwish.

Reniets lähetti paikalle erikoisjoukon, johon kuului late, hen-a, welli itse, ponko, nikiya sekä tärviö. Osa porukasta pääsi paikalle vain yhdeksi päiväksi, kun osa taas jaksoi paahtaa koko viikonlopun.

Perinteen mukaan Korsoon oli taas ilmaantunut myös paljon iloisia ihmisiä, jotka halusivat kertoa meille Jumalan ylivertaisuudesta, sekä Jeesuksen rakkaudesta. Eräskin avarasydäminen täti-ihminen tuli avautumaan meille siitä, miten hän ei halua tuputtaa kellekkään uskontoa, mutta haluaa vain puhua Jeesuksen rakkaudesta. Samainen henkilö tahtoi myös varmistaa ettemme kuuntele saatananpalvontamusiikkia. Päätimme kuitenkin kirkon sijasta lähteä kohti festarialuetta.

Turvatarkastuksen jälkeen jakaannuimme eri lavojen eteen. Osa ihmisistä lähti kuuntelemaan 22 Pistepirkkoa, joka kuulemma veti hyvän keikan. Itse kuitenkin lähdin rocklavalle katsomaan 70-luvulta peräisin olevaa Uriah Heepiä. Heepit kuitenkin pettivät hiukan klassikoja odottavia fanejaan soittamalla aluksi kappaleita uudelta levyltään. Fanien odotus kuitenkin palkittiin muutaman biisin jälkeen, ja Bernie Shaw:n nykyään luotsaama bändi soitti seuraavat klassikot: Look At Yourself, Gypsy, July Morning, Easy Livin’ sekä Lady in Black.

Uriah Heepin jälkeen vuoroon tuli Apulanta, joka Ruisrockissa oli soittanut täysin alle odotusten.
Tällä kertaa Heinolalaiset kuitenkin esiintyivät edukseen, ja vetivät hyvän shown. Mieltä lämmitti varsinkin Irroittakaa käsi-biisi. Lisäksi Apulanta soitti toki uudet hitit “Vasten mun kasvojani” sekä “Pahempi toistaan”. Mukaan oli kuitenkin saatu mielenkiintoisempiakin vanhoja biisejä, kuten “Poistuisitko mun elämästäni”.
Kokonaisuutena keikka toimi mukavasti ja jätti hyvän mielen.

Apulannan jälkeen jatkettiin suomalaisen musiikin tahdissa, sillä puistolavalle nousi Cloaca MaXima, eli kavereiden kesken CMX. Tässä vaiheessa rupesi jo väsymys painamaan, ja siirryimme hen-a:n ja nikiyan kanssa lepäilemään nurmikolle (kuvia galleriassa).
Täydennystä keikasta on tulossa late:lta ja ponko:lta jotka olivat eturivissä tutkailemassa lähemmin soitantoa.

YUP:n keikasta päälimmäisenä jäi mieleen pitkään odotettu “Suomen suurin TV”. Lisäksi kuultiin ainakin “Joutilas” ja uusi sinkkubiisi “Intiaanit ymmärtävät”.

The Rasmuksen keikasta ei jäänyt mitään mieleen.

Ankkarockin ensimmäisen päivän päätti Teräsbetoni, joka yleensä on muilla festareilla (vrt. Tuska) soittanut päivällä tai alkuiltapäivällä. Teräsbetonin biisilista ei tuottanut yllätyksiä, kun ei bändiltä löydy kuin kymmenisen soitettavaa biisiä. Soitto ja laulu kuulosti yhtä hyvältä, kuin yleensäkin Teräsbetonin ollessa kyseessä.

Päivän lopussa hen-a ystävystyi Kebab-miesten kanssa, ja yritti diilata heille kameraani. Tai siltä kyseinen tapahtuma ainakin näytti…
Mukavan festaripäivän jälkeen lähdimme takaisin Korson juna-asemalle, jossa meitä odotti jo iloinen lauma kristittyjä, jotka tahtoivat saada meidät ajattelemaan jumalan hyvyyttä kotiinpaluun sijasta. Kieltäydyimme jo toisen kerran kunniasta lähteä helluntaiseurakunnan talonmiehen kellariin, ja ahtauduimme täpötäyteen junaan, joka kuljetti väsyneen joukkiomme takaisin sivistyksen pariin Helsinkiin.
Sen pituinen se.

Ankkarock-kotisivut
Ankkarock 2005 -kuvat